Kun mikään ei tunnu miltään...

Heippis vaan kaikille! Vaikka olin tehnyt periaatepäätöksen, etten ala kovin syvällisiä asioita yksityiselämästäni täällä blogissa puhumaan, niin nyt haluan kuitenkin paljastaa lukijoilleni, että olen henkisesti tällä hetkellä siviilielämässä tapauhtuneiden asioiden takia aika loppu. Vaikka yleisesti ottaen blogin kirjoittaminen on aina tuottanut mulle suurta iloa, niin tällä hetkellä tilanne on se, että olen niin uuvuksissa, että hyvä kun jaksan joka päivä hädin tuskin töihin lähteä. Tiedän kyllä, että tunnelin päässä näkyy valoa ja aika parantaa kaikki haavat sekä ruhjeet ja mulla ihania ystäviä mua tukemassa, mutta tällä hetkellä olen kyllä enemmän tai vähemmän rikki, särki ja poikki. Nämä viime aikojen tapahtumat ovat kyllä ihan normaaliin elämään kuuluvia asioita ja kaiken kurjuuden keskellä olen niiden kautta saavuttanut myös paljon hyvää :) Yritän myös kaikesta huolimatta nostaa reippaana tyttönä hännän pystyyn (vaikka sitten pyykkipojalla, niinkun rakas kollegani kehotti) ja yrittää nähdä asioista ne positiivisetkin puolet ja olen myös todennut, että eihän sitä koskaan tiedä mikä on todella lopullista :) Eihän sitä myöskään tiedä, vaikka jo huomenna intoutuisin teille taas postailemaan, mutta luultavasti pidän nyt ainakin muutaman päivän tauon.

Tämän tilanteen aikana olen intoutunut myös erityisesti kuuntelemaan Chisun musiikkia ja nämä kappaleet ovat kyllä sekä osuneet ja uponneet, kuin veitsi voihin:



Nyt jäi myös vähän sellainen tunne, ettei tuosta tunnekuohun vallassa kirjoitetusta tekstista ota juurikaan tolkkua, mutta hyvä jos joku jaksoi sen lukea. Ja hengissä täällä siis kuitenkin ollaan ja eiköhän se mielikin päivä päivältä kirkastu :)

Huomio, huomio!!!

Moikat vaan teille kaikille! Pahoittelut ensinnäkin siitä, etten viikonlopun aikana kerennyt teille postailemaan, sillä olin koko ajan enemmän tai vähemmän menossa jonnekin. Nyt haluan kuitenkin mainita teille eräästä itselleni tärkeästä asiasta, sillä ystäväni Teemu, jonka blogin olen tänne aiemminkin linkittänyt on ehdolla ELLE:n Style Awardseissa vuoden miespukeutujaksi. Itse olin tästä ehdokkuudesta todella innoissani ja ylpeä siitä, että vasta 19-vuotias Teemu on ehdolla todella kovienkin ja tunnettujen nimien joukossa :) Haluankin kannustaa kaikkia lukijoitani häntä äänestämään tämän linkin kautta ja toivon sydämestäni, että todella persoonallisen ja omaperäisen tyylin omaava ystäväni, joka on kaikenlisäksi mielettömän hurmaava persoona veisi koko potin ja saisi tuon tittelin iteselleen. Koska äänestyssivuilta löytyy Teemusta vain yksi kuva, niin sain hänen luvallaan myös linkittää muitakin otoksia herran tyylistä tänne omaan blogiini.

Haluan vielä mainita, että nuoreen ikäänsä nähden Teemu on todellakin tehnyt läpimurron blogimaailmassa, enkä voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka ihailen hänen rohkeaa ja omaperäsitä tyyliään. Teemu on myös mm. The Voicella Heräämössä, joka toinen tiistai vieraana bloginsa tiimoilta, ja sitä kautta pääsette häntä kuulemaan/ katsomaan. Eli ei tässä muuta, kuin go Teemu go!<3

Ehkä tyylikkäin YO-kuva ever!!!

 Tietäisittepä vain, kuinka vaikea minun oli herran blogista valita kuvat tähän postaukseen, sillä mielestäni Teemu saa mitä erikoisimmankin asun näyttämään kerrassaan upealta! Myönnän kyllä itse olevani klassisen tyylin kannattaja, mutta eihän tätä rohkeutta voi kuin ihailla. Nämä otokset, mitkä olin Teemun luvalla hänen blogista lainannut ovat suht tuoreita, mutta suosittelen lämpimästi käymään herran omilla sivuilla ja tutustumassa tarkemmin hänen blogiinsa ja omaan tyyliinsä. Ja jos joku nyt koki, että tästä tuli varsinainen ylistys/mielistelypostaus niin voin vastata, että ei näin upesta saavutuksesta voi olla kuin ylpeä ja seison tässä asiassa kaikkien sanojeni takana :)

Tässä vielä ihan suora osoite Teemun blogii: http://thingforthebling.indiedays.com/

Ps. Teemu, Glamma is so proud of you! ;)

She knows how to do it!

Useissa muotiblogeissa puhutaan julkkisten tyyleistä ja monet bloggaajat tykkäävätkin kertoa kenen tyylistä he saavat inspiraatoita ja ketkä pistävät silmään. Itsekin olen aiemmin yhden postauksen verran julkkistyyleistä höpötellyt ja ajattelin, että nyt olisi sitten toisen tekstin paikka. Kuten olette jo ehkä hieman asuistani huomanneet (ja tulette jatkossa myös huomaamaan!) niin suosin suhteellisen simppeliä ja naisellista, ehkä jopa aavistuksen konservatiivistakin tyyliä (ystäväni Teemu kutsuu tätä Stocka-tyyliksi :D ). Viime aikoina olen itse ihastellut Prinssi Williamin puolison Herttuatar Catherinen sisaren, eli Pippa Middletonin tyyliä, josta on kuninkaallisten häiden jälkeen käyty mediassakin paljon keskustelua. Pippasta ollaan mm. puhuttu jopa tyyli-ikonina ja häntä ollaankin kuninkaallisten häiden jälkeen seurattu ahkerasti. Tykkän hurjasti naisen tyylistä, jossa sekoittuu mielestäni sekä trendikkäitä että niitä rakastamiani klassisia elementtejä, eikä hänen tyylinsä koskaan näytä mielestäni mauttomalta.  Naisen luonnonkaunis look miellyttää myös silmää erittäin paljon, eikä Pippan olemuskaan koskaan vaikuta missään nimessä suttuiselta!

Olipa kyse sitten juhla tai arkiasuista, niin mielestäni Pippa onnistuu tilanteessa kuin tilanteessa näyttämään todella hyvältä. Minun oli todella vaikea valita tänne niitä neidon asuja, jotka eniten miellyttivät silmääni, sillä olisin voinut laittaa kuvia tähän postaukseen vielä tuplasti enemmän.



Jos mietin omaa tyyliäni ja pukeutumistani, varsinkin kesällä, niin ehkä Pippan lookeista eniten omaani muistuttaa neidon tapa yhdistellä yksinkertaisia tai sitten tyttömäisiä hameita johonkin basic yläosaan. Tuon tyyppisissä asuissa sitä tuli itsekin kesällä tallattua ja nyt noita kuvia katsellessa ihan harmittaa, kuinka paljat säären joutuvat luultavasti olemaan piilossa taas ensi kevääseen saakka. Onneksi simppeliä farkut + joku kiva toppi + bleiseri yhdistelmää pääsen käyttämään syksylläkin!

Näistä viimeisimmistä asuista saatan mahdollisesti hakea inspiraatioita kaiken maailman juhliin ja kissanristiäisiin, jota minulla on nyt syksyn aikana tulossa. Ajattelin myös kysyä teiltä siellä ruudun toisella puolella, että löytyykö joukosta itseni lisäksi muita Pippan tyylin fanittajia?

Syksyä kohti mennään

Moikka vaan kaikille! Tänä aurinkoisena torstaiaamuna voimme sitten julistaa syksyn virallisesti alkaneeksi, mutta jo eilen töihin lähtiessä huomasin sään olevan niin ankea, että jouduin pistämään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jotain huomattavasti lämpimämpää päälleni. Saatiin eilen myös asukuviakin ikuistettua, kun kävin moikkaamassa ihanaa Joannaa, jolla on ihan superhyvä järkkäri + objektiivi (ei vedä läheskään vertoja omalleni) ja joka ylipäätään jaksaa näitä kuvia musta räpsiä. Tätäkin kuvaussessioita oli vauhdittamassa ehkä maailman suloisin ja aiemminkin kauan sitten blogissa vilahtanut karvainen kuvausassistentti :) Muutamat viime päivät ovat olleet mulle myös aika rankkoja, joten päätin,että tämä postaus saa toimia, nyt ihan vaan kuvapainotteisena.

Eräs karvanaama päätti änkeä kuvaan mukaan...

... ja sai lopulta kaipaamaansa huomiota! <3

Koiran pusuttelun lomassa innostuin itsekin pusuttelemaan mun kuvaajalle :D

Vähän out of theme, mutta oikeesti sateenvarjo tuli päivän aikana tarpeeseen ja oli onneksi mukana!

Bleiseri ja housut: H&M, neuletakki: Lindex, toppi: Gina Tricot, loaferit: Spirit store, laukku: LV, sateenvarjo: Burberry (mikä yllätys!)  

Ihanaa alkanutta syksyä muuten kaikille lukijoilleni! <3

Pientä maanantai-illan pohdintaa

Heipat taas vaan kaikille! Olen tässä nyt eilisillasta lähtien miettinyt bloggaamista ja ennen kaikkea tätä omaa blogiani. Päässäni on mm. pyörinyt tämän kaltaisia kysymyksiä: Miten saada lukijat kiinnostumaan blogista?, Kuinka se erottuu massasta kymmenien tuhansien muiden blogien joukossa?, Kuinka paljon olen valmis itsestäni paljastamaan ja entäpä kuinka paljon aikaa olen ylipäätään valmis blogille uhraamaan? Olen tässä nyt jo vuosien ajan soutanut ja huovannut bloggaamisen kanssa ja aina se on kuitenkin jossain vaiheessa jäänyt. Silti jostain syystä sisälläni on palanut koko ajan halu kirjoittaa ja jakaa asioita myös muille. Olen myös joka ikinen kerta kehitellyt tekosyitä jättää bloggaaminen kokonaan ja näitä syitä ovat mm. olleet, ajan puute, en osaa ottaa tarpeeksi hyviä kuvia, minulla ei ole ketään joka kuvaisi päivän asuja (nämä ovat kuitenki se juttu, joita haluan tuoda blogissani esille).

Syy siihen, että olen näitä tekosyitä itselleni kehitellyt on se, että jos en ole jossain asiassa todella hyvä, ellen jopa paras, on se parempi jättää tekemättä. Minun sisälläni asuu siis pieni perfektionisti, joka tietyissä asioissa pyrkii täydellisyyteen eikä keskinkertainen tai kohtalainen vain riitä. Muistan ikuisesti, kun aloitin tanssiharrastuksen joskus yläasteikäisenä ja lopetin sen sitten täysi-ikäisyyden kynnyksellä siihen, että en kokenut olevan yhtä hyvä tanssija, kuin ne jotka olivat koko ikänsä kyseistä lajia harrastaneet. Koin, että olisin joutunut uhraamaan kaiken vapaa-aikana lajille, jotta minulla olisi ollut edes jonkinlainen mahdollisuus päästä muiden tasolle. Lopetin siis rakastamani lajin sen takia, etten kokenut voivani koskaan päästä huipulle, vaikka olisin voinut pitää sen vain kivana harrastuksena ja liikuntamuotona ilman minkäänlaisia suorituspaineita. Nyt olen blogin suhteen painiskellut samojen ajatusten kanssa, erona kuitenkin se etten enää aio lopettaa minulle tärkeää asiaa sen takia, etten välttämättä esim. koskaan tule pääsemään suosituimpien blogien top10 listalle. Toki toivon, että joku teistä tulevaisuudessa eksyy täälläkin piipahtamaan ja saattaa jopa jättää jonkinlaisen kommentin :) En siis ala haalia suosioita (mikä olisi persoonalleni hyvinkin tyypillistä) vaan kirjoitan muoti/lifestyle blogia yksinkertaisesti sen takia, että satun siitä tykkäämään :) Olen kuitenkin sellainen ihminen, että haluan kehittää itseäni jatkuvasti ja varsinkin blogin suhteen olen erittäin vastaanottavainen uusia ideoita kohtaan.

Toinen syy, miksi olen vakavasti miettinyt, että onkohan minusta muotibloggaajaksi liittyy ulkonäkööni. Välillä minulle nimittäin tulee blogiviidakossa seikkaillessani sellainen olo, että muotibloggajana minun tulisi olla kuvan kaunis ja näyttää joka hetki virheettömältä. Ja tämä ei nyt todellakaan tarkoita sitä, että pitäisin itseäni jotenkin rumana, mutta ajatusmaailmassani vaikuttaa tietyllä tapaa edelleen minuun nuorempana kohdistunut koulukiusaaminen ulkonäöstäni. Vaikka kukaan ei sitä tyttöä enää valokuvista tunnistakaan (olen siis 18 vuotta täytettyäni muuttunut todella paljon), niin ovat ne ilkeät kommentit ja surulliset muistot vielä jossain tuolla mieleni syövereissä näin kohta 26-vuotiaanakin. Yritän kuitenkin joka päivä ajatella, että olen mitä olen ja minun tulee rakastaa itseäni juuri tällaisena. Toki ihminen voi muokata ulkonäköään vaikka miten, mutta siinä vaiheessa, jos tuntee olevanas ruma sisältä, niin ei ulkoinen kauneuskaan auta (uskokaa tai älkää, I know!). Itselläni on kuitenkin viimeisen vuoden aikana itsetunto noussut roimasti ja huomaan olevani itseeni ainakin suht tyytyväinen. Ehkäpä tästä syystä uskallan myös tuoda itseni esille blogissani, sillä jos joku ei nyt minusta tykkää, niin entäs sitten? Itse olen ainakin itseeni tyytyväinen :)

Tästä postauksesta tuli valittevasti aika pitkä ja ehkä myös sekava, mutta toivon, että joku teistä jaksoi sen kuitenkin loppuun asti lukea. Syy miksi halusin tämän kirjoittaa on se, että mahdolliset lukijat (jos teitä siellä nyt on) tietävät syyt sille, miksi olen blogin kanssa niin paljon soutanut ja huovannut. Ehkäpä halusin myös tällä teksillä hitusen syvällisemmin tuoda omaa persoonaani esille, jotta tiedätte edes hitusen siitä minkälainen henkilö täällä ruudun toisella puolella oikeasti on :) Jotenkin mulle jäi myös sellainen olo, että jotain tärkeää/olennaista saattoi jäädä sanomatta, kun eräänlaisen tunnekuohun vallassa tätä tekstiä rustasin. Noh, ainahan voin avautua myöhemmin, jos siltä tuntuu :) Ja jos teillä on nyt joitakin hyviä ideioita siitä, mitä blogissa haluatte nähdä, niin otan ne ilolla vastaan. 

 Ettei tästä nyt tullut ihan pelkkää tekstivuodatusta, niin halusin vielä tähän loppuun lisätä muutaman viikon takaisen kuvan, jonka rakas ystäväni Joanna on ottanut. Mielestäni tuosta kuvasta nimittäin huokuu se hyvä ja rauhallinen fiilis mikä mulla on tällä hetkellä ihan kaikkien asioiden suhteen.  Samalla haluan myös toivottaa ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille! :) Mulla tämä viikko alkoi ainakin todella hyvin <3

Uusi lelu = onnellinen lapsi

Iltaa vaan kaikki! Niin kuin taisin teille eilen mainitakin tein yhden hankinnan, josta olen aika innoissani ja ajattelin jakaa sen myös teidän kanssanne. Alkuviikosta olin raivon ja murheen murtama, kun monta vuotta palvellut rakas iPodini hajosi. Tästä voin kyllä syyttää ihan omaa itseäni, sillä otin sen mukaan lenkille, vaikka vettä satoi kaatamalla ja eihän kyseinen laite tietenkään kosteutta siedä. Mp3-soitin on yksi niistä laitteista jota ilman en yksinkertaisesti osaa elää ja vaikka voisinkin käyttää älypuhelintani musiikinkuunteluun, en halua ottaa sitä mukaan vaikkapa lenkille, kun haluan treenata rauhassa. Asiahan oli sitten niin, että tämän tytön täytyi vaan hankkia itselleni uusi soitin. Olen ollut aikaisempaan iPod Nanooni todella tyytyväinen ja ärtymykseni oli aluksi suuri, kun minulle selvsi ettei Apple enää kyseistä mallia valmista, vaan uusi laite on tyyliin hiirenkakan kokoinen kosketusnäytöllinen nappi! Kaikesta huolimatta päätin tutustua uuteen Nanoon paremmin ja niinhän siihän lopulta kävi, että kyseinen vekotin sai lopulta siunaukseni ja nyt en voisi enää tyytyväisempi olla :)

Tätä kyseistä mallia löytyy sekä 8 että 16GB:n muistilla ja hinnat vaihtelevat mallista ja liikkeistä riippuen suunnilleen siinä 175-230 euron välillä. Värivalikoimasta löytyy myös varmasi jokaiselle oma suosikkinsa. Jos joku teistä lukijoista on tällähetkellä miettimässä uuden mp3-soittimen hankintaa, niin itse ainakin suosittelisin kyseiseen laitteeseen tutustumista :)

Kiinteytystä kaipaava mustelmainen kalkkunakoipi!

Iltaa vaan kaikki! Nyt en ala tässä juurikaan sen erityisempiä höpötellä, vaan esittelen asun joka minulla oli tänään päivällä päällä, kun kävin äitini kanssa asioilla. Hankimme hänelle uuden puhelimen ja tein myös itse yhden aika ihanan hankinnan, josta kerron teille huomenna lisää. Tämä ei kyllä liity sitten millään tavalla muotiin/kauneuteen ;) Kävin myös alkuillasta hyvän ystäväni Kiiran kanssa Mattolaiturilla nauttimasta ehkäpä kesän viimeisimmistä terassi-illoista ja juomassa lasin Moët Ice Imperial - jäiden kanssa juotavaa samppanjaa. Tälle reissuille vaihtui myös toinen asu, mutta siitä minulla ei valitettavasti ole yhtään kuvaa, sillä en jaksanut ottaa kameraa mukaan, kun halusin vaan viettää laatuaikaa ystäväni kanssa.

 

Shortsit: H&M, toppi: Vero Moda, kengät: Pieces, laukku:LV, vyö: Esprit, aurinkolasit Gina Tricot, korut mm. Snö of Sweden, Korukolmio ja H&M

PS: Oli pakko laittaa tohon tollainen otsikko, joka kuvastaa harvinaisen hyvin sitä, mitä mä noista mun kintuista ajattelen :D Eihän ne kovin kauniit ole, mutta koska tänään oli yksinkertaisesti niin kuuma pävä, halusin laittaa päälleni shortsit, näytti miltä näytti :)